Missä mättää ja missä vaiheessa kauppalopot ja laukkuryssät muuttivat taktiikkaansa asiakaspalvelusta? Meno ja meininki tuntuu nykyisin olevan se, että kunhan saadaan kiinni joku nenästä vedettävä, niin myydään sille kaikki se romu, joka on sillä hetkellä varastoissa homehtumassa. Pitäähän uuden alta saada vanhat paskat pois tilaa viemästä. Massiivinen ympäripuhuminen loppuu vasta siinä vaiheessa, kun kuoliaaksi säikähtänyt asiakas on toipunut sen verran, että kykenee inahtamaan tuskaisen EI:n. Joskus pimeällä keskiajalla vielä arvostettiin hyviä ja kestäviä asiakassuhteita ja paikallinen vallesmanni kiikutti paskaa myyvät simasuiset shemeikat putkaan häpeämään. Ei nyt, ehei. Asiakkaan ainoa toivo on kilauttaa paikalliselle kuluttaja-asiamiehelle, jonka putiikki on sekin repeämäisillään tolkuttomasta apua pyytävien laumasta.

Ennen pystyi luottamaan myyjän sanaan ja siihen, että myytävä tavara oli priimaa. Jos tavarassa oli jotain pielessä, kauppias piti huolen siitä, että asiakkaan tyytyväisyys oli taattu ja teki kaikkensa virheen korjaamiseksi. Entäs nyt, hyvä etteivät myyjät lennä tiskin takaa, valmiiksi pelosta tutisevan, asiakkaan kimppuun ravistelemaan vähän kraiveleista mokomaakin vikisijää. Kyllähän nykyajan asiakkaan pitää se tietää, ettei mikään kestä tai toimi kuin hetken, jos koskaan edes toimiikaan. Turha tulla mussuttamaan liikkeeseen ja vaatia rahoille vastinetta. Mitäs idiootti osti valmiiksi paskaa tavaraa, luulisi nyt jo yleissivistykseenkin kuuluvan sen tiedon, ettei edes rahalla saa hyvää tavaraa saati palvelua. Kertakäyttöyhteiskunnan kirous on se, että kaikki on yhtä instant-kokemusta. Uusi tavara kestä vain päivän, palvelua saa jos uhkailee tai takana on kaapinkokoisia henkivartijoita, ihmissuhteet ovat mitä ovat, yhtä instant- ja julki-elämää niin ihmissuhteissa kuin tavarataivaissa.

Ihmisten velvollisuus on pitää talouden pyörät pyörimässä ja kuluttaa niin maan perkeleesti, jotta pohatat voisivat jatkaa lihomistaan tavallisen taatelintallaajan verellä. Jos uusi ostoromu hajoaa jo matkalla kotiin, on asiakkaan velvollisuus sotia "oikeuksiensa" puolesta. Ei sillä niin väliä, jos ulkoistetuissa palveluissa tapahtuu unohduksia ja asiakkaan tavara viipyy huollossa kaksikin kuukautta. Tilannetta ei pelasta edes asiakkaan aktiivisuus, ehei, aina puuttuu joku saamarin lomake, josta tietystikään ei muisteta ilmoittaa asiakkaalle.

Jotain pitää tapahtua ja pian, ei tätä sekopäistä kaupankäyntiä kestä enää kukaan. Helvettiin takuulappuset, joissa tuntuu olevan takuuta moneen lähtöön ja joka perkeleen ruuville ja mutterille. Mistä saadaan takuu asiakkaalle? Takuun, jossa asiakkaan jymäyttäminen, henkinen pahoinpitely ja solvaaminen aiheuttaa automaattisesti myyvän osapuolen putiikin kiinni sulkemisen useammaksi kuukaudeksi. Tavarataivaan kiinnipitoaika olkoon suoraan verrannollinen asiakkaalle koituneeseen vahinkoon ja henkiseen kärsimykseen, mitä se nyt sitten lieneekään.

Haluan takaisin ajan, jolloin tavarat kestivät isältä pojalle, kaupassa sai asiakaspalvelua ja huijarit joutuivat linnaan. Onko tuo nyt paljon vaadittu?