Nyt kun suomalaista sosiaaliturvaa ja terveyspalveluja ollaan innolla ajamassa kuutamolle, ei kansalaisille jää montaakaan vaihtoehtoa hengissä selviämisensä turvaamiseksi. Kansainvälisiä kun olemme ja varsinkin kun mielellämme apinoimme muiden, mielestämme kehittyneempien kyldyyrien tapoja, niin alla muutama ehdotus, jota kukin voi soveltaa oman tyylinsä mukaisesti.

Masinoidaan "Koko kansa kerjuulle" -kampanja starttaamaan maanlaajuisesti Helsingistä Utsjoelle ja takaisin. Ja nyt kun Kela on riekkumassa kansalaisten hammashoidon kalleudesta kaupungeissa, kytketään kerjuumassiin myös Kela-ystävällinen aspekti. Marssijat velvoitettakoon kilpailuttamaan matkan aikana eri pysähdys- tai taukopaikoilla kohdattujen hammaslääkäreiden hinnat. Paluumatkalla, ne innokkaat, jotka jaksavat tepastella muki kourassa koko maan päästä päähän, velvoitetaan hoidattamaan hammasraatonsa halvimmassa hammaskorjaamossa, jonka vain selville saavat.

Kelan tutkimusosaston tutkijanpenteleet ovat tosiaan vaivautuneet selvittämään yksityisten terveys- ja hammashoitopalveluiden hintoja laajalla nettikyselyllä ja saaneet selville sen yllättävän tosiasian, että yksityisissä hammasromukorjaamoissa korjaushinnoissa on todella huomattavia eroja eri kuntien välillä. Miten ne keksivätkin tutkia näin yksinkertaisen selvää, ihan silkalla maatiaisjärjellä tajuttavaa asiaa?

Olisi tullut halvemmaksi palkata muutama huonohampainen työtön tai muuten vaivainen pähkäilemään asiaa Kelan tiloissa päivän verran, kahvi- ja sämpyläpalkalla. Tämä on taas näitä samoja tutkimuksia, joita pääkaupunkiseudulla on vuosia hartaasti harrastettu eri tahojen toimesta. Eikö joku näistä hölmöistä tutkimuksista antanut tulokseksi sen omituisen johtopäätöksen, että ruuhka-aikoina julkisissa liikennevälineissä on huomattavasti enemmän matkustajia kuin muina aikoina. Voi hyvä tavaton sentään, eikä tuokaan tutkimus ollut ihan halvimmasta päästä.

Mitä tästä Kelan hammastutkimuksesta jäi käteen? No hemmetti sentään, se pelottava tieto, että vastaisuudessa kaikki isojen kaupunkien romuhampaat patistetaan maaseudulle hoidattamaan kalustonsa kuntoon. Ja matkustaminen Taka-hamppilaan ei maksa mitään, eihän? Kohta käy sellainen kansainvaellus pikku-kyliin ja kaupunkeihin, että oksat pois, kun Kelan hintakilpailu-marssille pakottamat hammasvaivaiset etsivät hädissään halvinta poramaakaria. Matkarahojen tienaamiseksi tietysti otetaan käyttöön passiivikansalaisia aktivoiva toimintamalli.

Suomessa on tunnetusti nyt vieraillut yli vuoden ajan kerjäämisalan asiantuntijoita, joiden kokemusta ja ammattitaitoa on saatu ihmetellä ihan maan korkeinta johtoa myöten. Ovat ne penteleet tehokkaita, järjestäytyneitä ja paneutuvat työhönsä harvinaisella hartaudella, siis nämä romanialaiskerjäläiset, joiden erilaisia ammattikikkoja on päästy seuraamaan todella läheltä.

Katinkullat ja kulahtaneet kukkapuskat houkuttimina, nämä paikallaan liikkumattomina tuntikausia seisovat, istuvat tai kainalosauvaan nojaavat, pahvimukeja työvälineinään ojentelevat asiantuntijat ovat pikku hiljaa tuoneet kerjäläiskulttuurin kotimaisemiimme. Siinä ne onnettomat notkuvat kauppakeskusten ja R-kioskien etuovien edessä sitkeästi hiljaisessa työssään.

Ammattiaan pitemmälle kehittäneet ammatinharjoittajat kolkuttelevat lähiöissä asuntojen oville ja tunkevat päin naamaria huonolla suomella kirjoitettuja kerjuulappuja. Kyllä kyllä, ammattiopetusta on suomalaisille ollut tarjolla kiitettävästi. Opintopisteiden määrä vastaa varmasti jotain alan perustutkinnon osatutkintoa ja kävisi vallan mainiosti työttömien ja humputtelevien huithapeleiden jatko- ja työllistämiskoulutuksesta.

Eipä muuta kuin koko kansa kerjuulle, siis rahapulaa poteva kansan osa, siis se kohtuullisen suuri osa porukasta ja/tai siis ne jotka vain hengailevat ostos-helveteissä parhaimpaan työaikaan, siis yksinkertaisesti kaikki ne, joilla ei ole mitään muutakaan tekemistä.

Kansalle mukit kouraan ja alkakoon tappelu parhaista paikoista. Mikäpä sen somempi näky hienostokaupunginosissa, matkustajaterminaaleissa ja turistirysissä, ei niin mikään. Ehtaa suomalaista kansanperinnettä ja kun vielä laitetaan näkyville tyhjä Koskenkorva-pullo paikallisväriä antamaan, niin taatusti turistien kolikot virtaavat kolisevaan mukiin. Miksi ei koulun ammatinvalinnan tunneilla ehdotettu kenellekään kerjuu-uraa? Tuottava ura kuin mikä, eikä tarvitse käydä turhan usein pesulla, pisulla tai pontikalla. Kerjäläisillä on oiva mahdollisuus päivät pitkät notkua kulttuuripaikoilla, ylläpitää sosiaalista verkostoa ja esitellä turisteille suomalaisuutta parhaimmillaan.

Kuten kaikkien hyvien ja toimivien ideoiden kohdalla aina väistämättä käy, varsinkin kun ne osoittautuvat tuottaviksi, yhteiskunnan ahnas haukankatse osuu siihen. Kontrolloimatonta ja pimeää duunia, ei se käy. Virkamiehet valjastetaan välittömästi väsäämään, jonkun kallistakin kalliimman komitean varjolla, kaikkia kerjuukansalaisia koskevat sitovat yhteiskuntasopimukset. Loppui sitten kontrolloimattoman kerjäämisen ilo lyhyeen.

Jatkossa kansalaisten kerjuutalkoot hoidetaan virkamiesjohtoisesti, ja TE-toimistoissa tullaan jakamaan kerjuulupia työttömille työnhakijoille. Laiskimmille ja niille, joilla on todistus ja lupa syrjäytyä yksin kotinurkissaan, lähetetään kirjeitse suoraan kotiin kerjuuosoituksia, joiden täyttämättä jättäminen aiheuttaa pitkäkestoisen karenssin ja kovennettuna, kerjuuleirikomennuksen Romaniaan.

Sossussa osoitetaan työttömälle toimeentulotuen hakijalle kerjuupaikka, johon ei voi hakea muutosta, eikä päätöksestä voi valittaa. Kela hallinnoi koko rumbaa ja palkkaa palkkalistoilleen kerjuu-poliisit, joiden tehtävänä on käydä päivittäin laskemassa kupposiin kolahtaneet roposet ja rapisevat setelit sekä tarkistaa, että kerjäläinen on asianmukaisesti pukeutunut ja oleskelee kerjuupaikassaan vaaditut 8 tuntia, satoi tai paistoi.

Kun koko työttömien kerjäläisten kolonna notkuu heille osoitetuilla kerjuupaikoilla, kaikkien nähtävillä ja laskettavissa, työttömien määrä konkretisoituisi käytännössä. Nykykäytäntö on se, että tilastomaakarit tuhertelevat numeroita kammioissaan ja valmistelevat yhteenvetoja, joilla eri virkamiehet mätkivät toisiaan tapellessaan oman ministeriönsä rahoista. Kun kerjäläiset ovat hyvin edustettuina kaikilla julkisilla paikoilla, heitä ei enää voikaan käsitellä helposti unohdettavina numeroina, he ovat ihmisiä. Romanialaiskerjäläisten ohittaminen ei tuota tuskaa, mutta oman maan kansalaisen ohittaminen tekee häijyä, varsinkin jos hän osaa kolisuttaa mukia sopivissa kohdin ja kohdistaa nälkäisen mustin ilmeensä ohikulkijaan.

Kyllä, uskon tämän mallin tuottavan melkoisia muutoksia monellakin taholla. Tehdään työttömän köyhyys näkyväksi, tuodaan köyhät kaduille ja toreille, kupit kolisemaan päättäjien työpaikkojen edustoille. Kaikki kynnelle kykenevät köyhät työttömät, sairaat, orvot ja vanhukset sekä kotonaan hiljaista kuolemaa tekevät ja mielenterveysongelmista kärsivät, alkoholistit, nistit ja liimanhaistelijat, kaikki vain samalle aukiolle kolisuttelemaan mukeja. Kainalosauvat ja rollaattorit vain asetellaan taiteellisen osoittavasti kerjuupaikalle ja taas peltimuki kolisee surullista soulia.

TV:ssä esitetään viikoittain tietoiskuja ja reportaaseja, joissa näytetään kerjäläislaumojen taistelua almujen jakajista, kerjuumarsseista tehdään jokavuotinen kansainvaellustapahtuma ja poliitikoilta edellytetään, että he muutaman kerran vuodessa kokeilevat pari päivää kerjäämistä paukkupakkasissa.

Periferiassa on tunnetusti enemmän työttömiä kuin almujen jakajia, joten kerjuukeikat maalta kaupunkiin sallitaan, niitä jopa suositaan. Tämä terästää myös tervettä kilpailua kaupunkilaisten ja maalaisten välillä.

Kun näkymättömäksi häivytetty ongelma ja epäkohta tuodaan näkyväksi, pystyy itse kukin näkemään käytännössä työttömien kolossaalisen määrän, epätoivon ja tuskan. Häpeä on kerjäämistä harjoittavan työttömän, saidan ohikävelijän sekä myötähäpeää tuntevan köyhänrovon antajan.

Päämäärä on saavutettu, kun koko kansa häpeää ja romanialaiset asiantuntijat voivat poistua muihin maihin jakamaan kerjäämisen ilosanomaa. Numeroiden läpi näkeminen on taitolaji, mutta ihmisen kohtaaminen vaatii vielä suurempaa osaamista ja lahjakkuutta, varsinkin itseä huonommassa asemassa olevan ihmisen kohtaaminen.

Tehdään Suomesta kerjäläisten valtakunta, paratiisi kaikkensa menettäneille.

 

 

 

Tiedoksi vaan:

Helvetti muutti Bloggeriin

Niin se on, että Helvetissäkin joutuu joskus muuttamaan majaa. Bloggerista löytyivät paremmat lieskat, korkeammat hiilikasat ja ennen kaikkea paremmat pippalot. Otin siis hiilihankoni ja laskeuduin alemmaksi, pluikastelin portaissa ja pyrstö lieskoja lyöden löysin itseni alla olevasta Helvetin osasta, jota kai voi kauniimmin Helvetin Esikartanoksi nimittää.

Paremmat puitteet kärvennyksilleni löytyvät osoitteesta:

www.horinoitahelvetista.blogspot.com 

Ihan kuitenkin piruuttani hiiviskelen välillä myös Vuodatus-blogissani ja piirtelen hiilellä horinoita enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin. Pirullakin on jonkin sortin omatunto ja Vuodatuksesta kun kaikki alkoi, niin Vuodatuksessa keikutaan, vaikkakin epäsäännöllisen säännöllisesti. Ei muuta kuin hiiltä pesään ja lieskoissa grillaamaan...