Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta jotkin asiat tuntuvat ennustamattakin vääntäytyvän sutjakkaasti eteenpäin kuin tankkerikolonna.
 
Yhteiskunnassamme muhii tällä hetkellä melkoinen ongelma, joka jatkossa tulee vain entisestään pullistumaan. Mitä teemme lisääntyvälle vanhusväestölle, joka rahojen puutteessa paiskataan kotiinsa muumioitumaan? Terveyskeskusten vuodeosastot putsataan, eläkkeet kutistuvat lamavuosien ansiosta, kurjaliston osuus kansasta kasvaa ja päättäjät kirkuvat kitapurjeet lepattaen, että verorahat eivät riitä tuottamattomien vanhusten elättämiseen.
 
Kaari Utrio ehdotti itsemurhapilleriä, joka olisi varsin kätevä tapa hoitaa eläkeläisköyhälistö pois verorahoja kuluttamasta. Varakkaampi eläkeläispataljoona voitaisiin velvoittaa ostamaan menolippu Sveitsiin, jossa jokin yksityinen itsemurhaklinikka voisi hoitaa ongelman hienostuneen kliinisesti.
 
Itse ehdottaisin varsin kierrätyskelpoista ja todella ekologista tapaa hoitaa ongelma päiväjärjestyksestä:
 
Kun henkilö on saanut eläkepaperit kouraan, siitä kahden viikon kuluttua hänet velvoitettaisiin matkustamaan X-tehtaalle. Mukaan hän ei saisi ottaa muuta kuin päällään olevat vaatteet ja matkalipun.
 
Tehtaan takaovesta eläkeläinen sitten ohjattaisiin johonkin odotushuoneista, joka määräytyisi sen mukaan, mitä lääkkeitä eläkeläis-vanhus on elämänsä aikana nauttinut. Eläkeläinen riisuutuu ja viikkaa vähäiset vaatteensa siistiin nippuun, jotta ne voitaisiin laittaa uudelleen kierrätykseen.
 
Sen jälkeen hänet ohjattaisiin odotushuoneen toisesta ovesta suoraan liukuhihnalle, johon hän asettuu pitkäkseen. Avustava ”hoitaja” sitten käynnistäisi liukuhihnan ja sulkisi oven. Liukuhihna kuljettaisi eläkeläisen suoraan koneen uumeniin ja puolen tunnin prosessin jälkeen koneen toisesta päästä ilmestyisi valmis tuote, joka olisi pakattu pahvikoteloon.  Kotelon päällä lukisi joko rauhoittava-, kiihdyttävä-, muuten vain hoitava tai tautikohtaisesti räätälöity keksi, jossa olisivat kaikki kivennäis-, hiven- ja lääkeaineet sopivanrapeassa ja helposti sulavassa muodossa.
 
Maailman nälänhätä olisi voitettu, verorahat pelastettu ja hoivapalveluiden tarve laskettu minimiin. Toimenpiteellä olisi myös vahvasti väestönkasvua hillitsevä vaikutus kun vanhimmasta päästä voitaisiin tehokkaasti poistaa verorahoilla leveästi elelevät tuottamattomat vanhukset, joista ei koidu enää kuin kuluja.
 
Ainakin tämä olisi inhimillisempi tapa kuin nykykäytäntö, jossa vanhukset jätetään ruoatta viikonlopuksi, jopa neljäksi päiväksi. Ennustan, että tällä menolla asunnostaan löydettävien muumioiden määrä lisääntyy ja Kaari Utrion ehdottamien itsemurhapillereiden myynti netissä syöksyy hurjaan nousuun.
 
Olemmeko kaikessa sivistymisessämme saavuttaneet sen asteen, että inhimillisyys huomioon ottaen on parempi olla sivistymätön?