Kuka jästipää on keksinyt senkin mantran, jolla todistetaan suomalaisten olevan jäähermoista, tasapaksua ja rauhallista kansaa?

Ei muuta kun rahastamaan ja kuskaamaan mantravalheeseen uskovia, vilkkaammansorttisia välimeren porukoita suurten urheilujuhlien ajaksi suomalaisten olohuoneisiin. Siis pubeihin, koteihin ja jos työpaikka-tv-etuja vielä on jossain jäljellä, työpaikoille. On siitä rauha ja tasaisuus kaukana kun suomipoika ja -tyttö kannustaa omiaan, rähisten petetyn sulhon tai morsmaikun raivolla saamatta jääneitä mitalleita. Iltapäivälehtien lööpit kirkuvat paperit palaen mieshiihtäjien sammumisesta ladulle ja naishiihtäjien kissatappeluista majapaikoissa. Kyllä suomalainen osaa, siis näyttää tunteitaan kun puhutaan pyhistä aiheista, urheilusta muodossa missä tahansa.

Mäkihyppääjät tietysti syyllistyivät maanpetokseen lentäen vääränmittaisia pituuksia vääränkokoisissa hyppypuvuissaan, häpäisten samalla koko kansan. Lähteä nyt kisoihin vääränkokoisissa räteissä, ovatko ne hiiriä vai vielä pieniaivoisempia otuksia? No, totuuden nimessä on todettava, että haalareiden suuruus tai pienuus onkin ainoa asia, josta voi kapakkatappelun saada aikaan. Hyppyhaalari on varmasti maailman epäseksikkäin asuste, joten poikien on pompittavakin pitkälle saadakseen edes jonkun naaraan hyppysiinsä. Hunnityylillä hyppy suoraan naiskatsojien niskaan ja siitä sitten valitsemaan pökertyneiden ja karkuunpääsemättömien tylleröiden joukosta seuraavaa lööppi-tyttöystävää. Hullut suomalaiset voivatkin seuraaviin olympiakisoihin osallistua vallan uudella lajilla. Kiljua kaaliin, kipitys hyppytorniin mahdollisimman isossa haalarissa, ponnistus ja horjuva alastulo suoraan naaraiden niskaan. Ja ei kun lööppejä rustailemaan.

Duudsonit olympiakomiteaan ja kilpailijoita valitsemaan, jo alkaisi tapahtua. Mitalleista viis kunhan vain maine umpihulluna urheilukansana kasvaa sfääreihin. Sohvaperunat pukkaavat itkua sipsien ja keskarin voimalla, lapsoset pomppivat riemusta kiljuen liukumäestä suksilla alas, suoraan ensiapuklinikan kipsilitkuvatien viereen jonottamaan.

Kun kisat jossain vaiheessa loppuvat, palaa kotimaahan turpiinsa saanut ja lentokentän hätäuloskäyntiä tuskaisesti etsivä joukkue. Missä ovat tukijat, missä ymmärtäjät, kukkapuskien heiluttajista puhumattakaan. Yrittämisen ja kaikkensa antamisen palkaksi joukkue joutuu kohtaamaan selkään hakkaajia,  tyhjien viinapullojen paiskojia, itkuisia raivoajia ja oman elämänsä pettymykset joukkueen päälle nakkelevia kansalaisia, jotka sohvillaan pötkötellen ovat ennen kisoja uhoilleet suomalaisten pesevän mitallit muiden edestä. Valmentajat kuskataan suoraan teurastamon jauhelihamyllyyn ja ne, joita ei saada kiinni niistä tehdään kansan vihollisia ja evätään paluu kotimaahan. Minkä perkeleen menivät ja tekivät, ojensivat varmat mitallit vieraan maan edustajille. Tästä ei toivuta ikinä!

Jos vielä naishiihtäjät olisivat hävinneet viestin, olisivat eräs naishiihtäjä tunnetun mediahenkilö-julkkiskihlattunsa kanssa saaneet kantaa koko joukkueen häpeän. Mitäs viettivät yhteistä laatuaikaa hotellissa muiden kärvistellessä kolmen kerroksen väkenä jossain kälysessä kisakylässä. Turha puhua lemmestä kun mitallit lentävät muille maille. Siitä sitten päästään saarnaamaan naisen himosta ja perisynnistä, menivät perkeleet ja hävisivät varman mitallin hormoonimyrskyn takia. Onneksi tuli mitalli, onneksi naiset pelastivat pahasti rupisen maineen, kun mieshiihtäjät kompuroivat ja lopuksi sammuilivat ladulle, eivät ne kuulema osanneet ampua maaliinkaan, vaan jotain sinne päin.

Jos jääkiekkojoukkue ei onnistu pelaamaan kultaa, pääsee helvetti valloilleen. Ei tullut kultaa, mutta eivät sitä saaneet ruotsalaisetkaan, ähäkuti. Tiedä kumpi on pahempaa, sekopäinen kansa jääkiekon kultamitallin jälkeen vai raivohullu ja pettymyksestä turtana keskikaljaa lipittävä kansa häviön, siis pronssin jälkeen. Onneksi sentää Ruotsi katosi jääkiekkokaukalosta.

Voi kun edes muiden maiden joukkueet saisi käräytettyä pahimman luokan douppingista, saisi sen avulla hilattua sijoituksia ylöspäin. Missä hitossa norjalaiset hemohessepoliisit ovat juuri nyt kun kerrankin heitä kaivattaisiin. Oliko suomalainen kisajoukkue ainoa "lisäaineeton" joukkue?