Ei hemmetti, mitä helvetin hölmöhuttua porukka aamuisin oikein kiskoo kitusiinsa? Siis se osa porukasta, jolla vielä on jotain suuhun lapattavaa aamiaispöydässä. Jos se hölmöys on maitopohjaisissa tuotteissa, niin sitten ne on taatusti valmistettu hullun lehmän maidosta. Jos joku popsii vain jotain hedelmänretaleita, niin kaipa niissäkin muhii joku apinarutto. Eihän tässä uskalla imuroida enää mitään suuhunsa, kun lautasella tuntuu tikittävän aina jonkin sortin tautipommi.

Tämän päivän hölmöhuttua ovat sitten ahnehtineet, oikein kaksin käsin, armaan sossuvirastomme työllistämisasioita suunnittelevat ja nykyistä tietotekniikkaa tuntemattomat, tietosuojaa ja ihmisoikeuksia noudattamattomat työllistämisamatöörit, jotka innosta hehkuen tuovat työllistymisen ilosanomaa jo kaiken kokeneelle asiakaskunnalleen.

Ja asiakashan alistuu ja ottaa osaa kaikkeen, sillä piilorangaistukset ja tietojärjestelmiin kirjattavat maininnat "flegmaattisesta passiivisuudesta" saattavat myöhemmässä vaiheessa tarkoittaa sitä, että asiakas tipahtaa lopullisesti alimpaan luokkaan. Ja se ei ole edes 0-luokka, vaan suoraan kompostoriin lykättävää ihmisbiojätettä, joka pääsee pyörimään, yhdessä matojen kanssa, johonkin vanhaan teollisuushalliin perustettavaan jätelaitokseen. Näin työkkärin ja sossulan likvidoitu asiakas vihdoin tuottaa yhteiskunnalle jotakin, luujauhoa ja mustaa multaa, jota puisto-osasto sitten avokätisesti paiskoo Esplanadin nurmikoille ja kukkaistutuksille.

Että ottaa pattiin ja ohimoita kuumottaa, kun kuuntelee kanssaihmisten ihmeellisiä seikkailuja viranomaisten pyörityksessä.

Te-toimistojen ja Kelan raastamat asiakkaat astelevat vaivaiset polvet vapisten sossulan ovesta sisään, tapaamaan itse rahamaharajaa, jolla on kaikki oikeus ja valta kyykyttää lisää ruvelle revittyä asiakas-parkaa.

Silmät innosta kiiluen, nämä asiakkaan loppusijoituspaikkaa määrittävät virkailijat, mylläävät asiakkaansa ylösalaisin. Siinä sitten kuulusteluhuoneen paperintuoksuisessa hämärässä asiakas lopottaa kauhusta kankeana itsestään kaiken, kalsareiden koosta aina viimeiseen kaljapulloon asti, koko elämänsä. Shokissa ja paniikissa asiakkaanrääpäle pälpättää sitten viimeisenkin toivonsa, eli netti- ja roolipelipelaamisen sekä hätäiset pikavipit ennen toimeentulotuen napsahtamista tilille. Sitä asiakas ei kerro, että tulipa tongittua lähikaupan biojäteastiaa viime yönä, kiivettyä kuin kaupunkilaisfretti yli porttien tai limboamista harrastaen, reikäinen maha littanana, porttien ali.

Virkailija kihisee innosta ja miettii pää pöristen, että tässäpä oiva tappaus johonkin sossulan juuri toimintansa aloittaneeseen huuhaa-projektiin, jossa leipomalla leivotaan asiakkaasta nopealla aikataululla työmarkkinoiden supermies tai -nainen. Ei muuta kuin ensiksi elämänhallintaryhmään sinisilmäisten new age-paholaisten myllytykseen ja siitä sitten muutaman viikon ryhmähyminän ja elokuvissakäynnin jälkeen muusiksi myllätty asiakas viskataan seuraavalle asteelle.

Vastaan porhaltaa oikea juppien juppi, joka suoltaa puhetta siihen malliin, että asiakas on yhtä sekaisin kuin pyykki teollisuuspesukoneessa linkouksen jälkeen. Rypyistä viis, asiakas tungetaan työvalmennusmankelin telojen väliin ja alkaa asteittainen silitys kohti työmarkkinoita. Jos tämä ei tuota tulosta ja siirrä asiakasta kunniallisten ja työtä tekevien veronmaksajien kastiin, vika on ehdottomasti asiakkaassa.

Jos asiakas ehtii jossain välissä keskeyttämään sossuvirkailijan myyntipuheen kertoakseen, että olisi polvileikkaus tulossa ja pitäisi tapella pentujen huoltajuudesta ja vielä juosta entistä ukkoa tai akkaa karkuun turvataloon, niin ja sitten kun ei ole tuota kattoakaan pään päällä. Eikös niille pitäisi tehdä ensin jotain? On helvetillisen hankalaa ryömiä työhaastatteluihin jostain metrotunnelista tai autiotalon kellarista, eikä tuo habituskaan ole sellaisen aamun jälkeen, suoraan sanottuna kohdallaan.

Tuon kun asiakas rääkäisee suustaan, pyörähtää sossuvirkailijan pää salamaakin nopeammin. Jaha, tässä on siis tällainen tappaus, selvästi työtä vieroksuva huithapeli, joka vain lusmuilee ja käyttää toimeentulotukea väärin. Muka asunnoton, höh, on sillä jotain yhtä kammottavia kavereita, joiden luona se makoilee päivät pitkät halpaa viiniä tai jotain muuta moskaa lipittäen. Turha selittää. No, pistetään tyyppi sitten kovennetulle jaksolle, pistetäänpä lähetteellä paikalliseen työvoiman palvelukeskukseen, johon tapaamisaikaa saa odotella luut lahoten ainakin kaksi ellei kolme kuukautta. Siellä on meno ja meininki toinen.

Pari tyyppiä tiirailee tiukasti vastapäätä heitettyä lusmuilijaa ja kovistelemallahan siitä sitten irtoaa sekin tieto, että laiskurimme olisi kiinnostunut ulkotöistä. Selvä, kiinteistönhoitajakurssille ja sassiin. Mitä sillä on väliä, että kyseinen henkilö on kärpäsen kokoinen naisihminen, jolla on sydänvika ja pahoinpitelyistä haljennut pää. Kurssille ja sassiin. Ai, että keskeytti kurssin sen fyysisen raskauden takia, mitä hemmettiä, saatiinpa lusmuilija oikein rysän päältä kiinni. Ei kun karenssia ja oikein tukevalla kädellä. Ja palvelukeskuksen asiakkuus jatkuu hamaan hautaan. Asiakas notkuu palvelukeskuksen TE-virkailijan listoilla, eikä pääse ilmoittautumaan ns. normaaleille työnhakijoille tarkoitettuun TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi ja lopuksi vielä lähettänyt sossukin lätkäisee oman rangaistuksensa päälle, 20 % toimeentulotuen alennusta.

Luulisi sitä lusmuilijan tokenevan ihmisten tavoille. Virkakoneisto yritti kaikkensa ja tuo syntinen paska otti ja pullikoi vastaan. Sydänvikako ja pää haljennut, olisi nyt yrittänyt keksiä paremman tarinan. Ja löytyyhän noita lääkäreitä, jotka kirjoittelevat mennen tullen sydänvioista ja kallovammoista lausuntoja. Sitä varten ne Kelan lääkärit ovat, pistävät moiset hampuusilääkärit ojennukseen. Kyllä potilaan vaivat nyt ilman potilastakin pystyy määrittämään. Virkamiehet ovat eri miehiä, ja Kelan lääkärit suorastaan erinomaisia luulosairaiden käräyttäjiä.

Se torvelo, joka kuvittelee, että suuri osa työttömistä olisi lusmuilijoita, kokeilkoot itse puoli vuotta kivireen vetämistä, kyllä sinä aikana silmät avautuvat, jos ovat avautuakseen...

 

Tiedoksi vaan:

Helvetti muutti Bloggeriin

Niin se on, että Helvetissäkin joutuu joskus muuttamaan majaa. Bloggerista löytyivät paremmat lieskat, korkeammat hiilikasat ja ennen kaikkea paremmat pippalot. Otin siis hiilihankoni ja laskeuduin alemmaksi, pluikastelin portaissa ja pyrstö lieskoja lyöden löysin itseni alla olevasta Helvetin osasta, jota kai voi kauniimmin Helvetin Esikartanoksi nimittää.