Ahdistusbarometri syöksyy huippulukemiin kunnes asteikko ei enää riitä. Miksikö, no ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että yleinen uutisointi suistaa keskivertoihmisen raiteiltaan. Ei tarvitse etsiä masennuksen syitä lapsuudesta, mielipuolisesta koulujärjestelmästä tai ahneesta ja täysin kajahtaneesta yritysjohtaja-työnantajasta. Kyllä ne syyt hyökkäävät päivittäin silmille television ruudulta, lehtien lööpeistä ja kauheuksissa pyöriskelevistä artikkeleista, unohtamatta putkiradiota, internettiä tai vihonviimeisintä pirun keksintöä, kännykkää kaikilla mausteilla. Ihmiset roikkuvat epätoivoisesti tiedon valtatiellä ja sairastuvat vauhtisokeudessaan masennukseen, ahdistukseen ja itsetuhoisuuteen.
 
Päivittäinen Helsingin Sanomien pelkkä selailu nostaa verenpaineen huippuunsa, sotkee veren sokeriarvot ja kokkaroittaa kolesterolin. Eikö näistä kauheuksista tule koskaan loppu? Pitääkö aina olla niin hemmetin on line, että jokainen 5 minuuttia sitten tapahtunut kamaluus täytyy heti löytyä kaikilta viestimiltä ihmisten pelottamiseksi. Kuinka kukaan enää koskaan voi tuntea itsensä tasapainoiseksi, iloiseksi ja tulevaisuudenuskoiseksi kun ympärillä pommit silppuavat lapset, aikuiset ja vanhukset yhdeksi tunnistamattomaksi lihamössöksi? Entä tämä valelääkäreiden, tappajalähihoitajien ja muiden feikki-ammattilaisten kasvava joukko? Yht'äkkiä elämme maailmassa, jossa jokainen haluaa olla jotain, edes paha jos ei muuta, hirviö paremmalla onnella.
 
Poliitikot puhuvat paskaa minkä ehtivät ja jos eivät muuta keksi, niin lähtevät yksinäisille ääntenkalastusreissuilleen suomalaisen maidon puolesta arkkivihollista, ruotsalaista maitoa vastaan. Ensin ne perkeleet veivät sinapin, sitten näkkileivän ja jäätelön, nyt sitten lopuksi maidon. Jäljelle jää vain suo, kuokka ja Jussi. Niin tyhmiä eivät ruotsalaisetkaan ole, että huolisivat jotain niin alkeellista ja maalaista kuin suomalaisen palasen nälkää ja työläissagaa.
 
Katolliset papit ovat raiskanneet ja pahoinpidelleet heidän huomaansa uskottuja lapsukaisia vuosikymmeniä, jollei satoja vuosia. Tosin kyllä sitä on osattu koto-Suomessakin kaikki nämä vuodet aina historian alkuhämärästä lähtien. Kaikenlaiset lahkot ovat olleet syrjäseuduilla varsinaisia vallankahvan heiluttajia ja seurakunta on vaiennut pyhässä yksinkertaisuudessaan. 
 
Papit vapautettakoot selibaatista. Kuka hemmetti onkaan voinut keksiä jotain noin tajuttoman älytöntä? Miten papinraiskat ovat voineet tietää mitään elämästä kun suurin elämää ylläpitävä voima on heiltä kokonaan kielletty? Kärvistelevät kaapu-ukkoparat hormooniensa armoilla eikä niin mitään keinoa normaaliin sukupuolielämään. Historian alkuhämärä tosin tuntee pappien laittomat ja välillä lailliset forsiat, taloudenhoitajat ja suhteista siinneet äpärät. Katolliset pistivät paremmaksi, sekaantuivat lapsiin. Ja kuka se kieltää kiivaimmin sukupuolisuuden, fyysiset ilot sekä nautinnot? Olisiko koko kieroutuneiden, missään muualla pärjäämättömien kaapu-ukkojen lauma, joka nurkan takana harrastaa juuri sitä, jonka seurakuntalaisiltaan kieltävät. Voi hyvä tavaton.
 
Uskontokunnat ovat aina hallinneet yksinkertaista kansaa Helvetin lieskoilla elleivät, tollot, ole osanneet hillitä himojaan. Ainoa tapa hallita ihmistä on puuttua kaikkein tärkeimpään ihmiselämän alueeseen, nimittäin seksuaalisuuteen. Eihän siitä tule mitään jos kansa saa vapaasti temmeltää ja kiimoissaan naiskennella miten ja missä sattuu. Menisi koko eläminen yhdeksi naiskenteluksi. Seurakuntalaiset pitää hukuttaa vihkiveteen ja vedellä raamatulla ympäri korvia, oppivatpahan pitämään sepaluksensa kiinni ja hameensa alhaalla.
 
Miten paljon patoutunutta kiimaa, toisen ihmisen ikävää ja ihon kaipuuta iholle ihmiset joutuvat kantamaan sisällään? Ja vain siksi, että uskonto kieltää sen. Miten jotain niin upeaa, uskomattoman kaunista ja täydellistä voidaan kieltää jonkun kaapu-ukkoporukan toimesta? Miten me ihmiset olemme suostuneet moiseen?
 
Arvelen, että ihmisten ahdistus, masennus ja itsetuhoisuus saataisiin puolittumaan alta aikayksikön, mikäli uskontokunnat kerrankin puhuisivat kansalle totta ja tunnustaisivat sen tosiasian, että rakkaus fyysisessä muodossaan on elämän tarkoitus. Väkivaltaisuuskin saattaisi hyvässä lykyssä laskea siedettäviin lukemiin. Samassa lykyssä kun papit lopettavat ihmisten sänkykamareiden vahtimisen, voitaisiin sanomalehdet velvoittaa vähentämään kammo-uutistensa määrää 80 % huomisesta päivästä lähtien.
 
Katollisille papeille oikeus nauttia rakkaudesta, ihosta iholla. Mitä iloa on olla ylempänä muita jos se merkitsee fyysistä yksinäisyyttä ja epätietoisuutta oikeasta ja väärästä?