Voi taivahan talikynttilät sentään, jo ovat maailmankirjat pahasti sekaisin. Törmäsinpä tässä viikonvaihteessa sellaiseen hömppäuutiseen, josta en hevillä taida toipuakaan. Salarakas Väärälehti kollegoineen on järjestänyt kerrassaan järisyttävät "kauneuskisat". Osallistujien piti todistaa kilpailuun ilmoittautuessaan, että heille on tehty ainakin yksi kauneusleikkaus ja vasta sen jälkeen aukenivat ovet silikonimaailman tukkuostajakisaan.

Huh huh, siis rintarustingit ja kaiken muunkin mahdollisen uusiksi tuunanneille supersilikoni-naikkosille ihan ikioma "kauneus"-kilpailu. Kilpailun, Miss Plastic sellaisen, lopulta voittanut viiden lapsen äitee, oli paria viikkoa ennen loppukilpailua piipahtanut Tallinnassa ja vetäissyt aikaisempien 3 desin silikonien tilalle kunnon 0,5 litran Mansikki-utareet. Toivottavasti silikoni-Mansikki sai klinikalta kottikärryt mukaansa, sillä muuten uudenuutukaisen rintarustingin raahaaminen takaisin Helsingin lautalle olisi voinut muuttua tuskien taipaleeksi.

Miten voi kolmekymppinen, viiden lapsen äiti, sortua johonkin noin kammottavaan tekotuunaukseen? Mahtavat lapsoset olla äiteestään ylpeitä kun törmäävät jossain elämänsä vaiheessa vanhoihin lehtiin, joissa äitee ylpeänä esittelee uusia meijereitään. Voi Pyhä Sylvi sentään. Ketähän tässä kävisi eniten sääliksi?

Iloisena tämä kaikkien äitien ihannekuva kertoili vielä loppukisatrimmaukseen kuuluvasta muustakin rekvisiitasta: " Tietysti otan myös ripsienpidennykset, rakennekynnet ja rusketuksen. Vakkarikampaaja on myös varattu." Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että näin vain pahaa painajaisunta, eihän tätä oikeasti tapahtunut, eihän? Alkaa hivenen epäillyttää tuo maininta viidestä lapsesta. Arvelen, että kisan voittajaa on huijattu sillä, että hänellä on lapsia, vaikka kyseessä on pelkästään viisi  nahankiristysleikkauksista yli jäänyttä ihomyttyä.

Tuntuu jo nyt häijyltä ajatella lähitulevaisuutta, jossa ehkä tullaan pitämään täysin normaalina sitä, että vauvat lennätetään suoraan synnytyslaitokselta ihmismuokkauskirurgin leikkauspöydälle, jossa tapahtuu standardimuovailu sen hetkisten trendien mukaiseksi tekoihmiseksi. Saman ajattelumallin mukaan kaikki muokkaamattomat, siis ehdottomasti rumat ja esteettistä silmää loukkaavat, tavalliset pulliaiset tungetaan autioille saarille yhtä rumien seuraan, pois täydellisiksi (?) muovailtujen muoviaivojen näkösältä.

Eipä tosiaan taida olla kaukana se aika, kun jokaisessa kylpyhuoneessa pyörii aamuisin tuskasta hikoilevia kansalaisia, jotka mikroskoopit tutisten kyttäävät ryppyjä, karvoja ja luomia. Porukka sohii hysteerisesti erilaisia ruiskeita sinne ja tänne ja kun sekään ei enää auta, otetaan sairaslomaa ja käydään leikkauttamassa kaikki ylimääräinen paikallisella kauneuskioskilla, jossa on päivittäisiä erikoistarjouksia ja huonommat leikkaukset siirtyvät alennuksella suoritettaviksi köyhälistön tarpeisiin.

Laupias taivas kun tuo pöyristysten päivä joskus koittaa, siirryn suosiolla ladon taakse ja ammun itse itseäni niskalaukauksella niskaan...

Tiedoksi:

Helvetti muutti Bloggeriin

Niin se on, että Helvetissäkin joutuu joskus muuttamaan majaa. Bloggerista löytyivät paremmat lieskat, korkeammat hiilikasat ja ennen kaikkea paremmat pippalot. Otin siis hiilihankoni ja laskeuduin alemmaksi, pluikastelin portaissa ja pyrstö lieskoja lyöden löysin itseni alla olevasta Helvetin osasta, jota kai voi kauniimmin Helvetin Esikartanoksi nimittää.

Paremmat puitteet kärvennyksilleni löytyvät osoitteesta:

www.horinoitahelvetista.blogspot.com

Ihan kuitenkin piruuttani hiiviskelen välillä myös Vuodatus-blogissani ja piirtelen hiilellä horinoita enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin. Pirullakin on jonkin sortin omatunto ja Vuodatuksesta kun kaikki alkoi, niin Vuodatuksessa keikutaan, vaikkakin epäsäännöllisen säännöllisesti. Ei muuta kuin hiiltä pesään ja lieskoissa grillaamaan...