Mitähän oikein mahtoi tapahtua kun Itäkeskuksen kauppiaiden, sossujen ja diakonien täsmäisku pultsareiden, deekujen ja narkkareiden poistamiseksi Itäkeskuksen Tallinnanaukiolta pääsi vauhtiin? No vaikka mitä. Entisen soffaliikkeen tiloissa avattu Idän Aurinko toimii tilapäisputkana ja soppakeittiönä epätoivotuille kansalaisille, joille löytyy vertaistukea yhtä tunkiokuosissa olevista kauppiaiden kauhuista.

Ne ongelmajätepakettikansalaiset, joilla oli joko rahapäivä tai ainakin kaverilta löytyi paikallista papyruskaislaa, siirtyivät Stoan aukiolle, jonka vieressä sijaitsee sopivasti soma päiväkoti-ikäisten säilömö. Siinä sitä tulevat eläkkeiden maksajat pääsevät polvenkorkuisista asti tutustumaan nyky-yhteiskuntaan käytännössä.

Eniten maalaisjärkeä ja kyykytyksensietokykyä tuntuu löytyvän kaikkein raskaimmin maan rakoon lytätyissä kansalaisissa, joita monet pitävät yhteiskunnan ongelmajätteenä. Eikä tämä ongelmajäte koostu pelkästään Kassi-Almoista tai Keskari-Kalleista, vaan aivan tavallisista taatelintallaajista, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa ahneuden vuoristoradassa elämän Linnanmäellä, jossa vain kuluttaminen on hauskaa ja velanmaksu valitettava työtapaturma. Nyky-yhteiskunnan ongelmajätekansalaiset ovat ihmisiä, joilla ei ole enää mitään eikä siis mitään hävittävää. Ja sehän jos mikä on hemmetin pelottavaa.

Sen takia kannattaa lisätä vartijoiden määrää, jotta tavallinen ostopakko-oireinen kansalainen voisi livahtaa turvallisesti ostos-helvetin uumeniin. Täytyy sanoa, että karmaiseva pelko matelee pitkin selkäpiitä kun neljä nuorta vartijapoikaa seisoo peukalot vyössä ovien edessä kuin sotapoliisit konsanaan. Ja siitä välistä sitten pitäisi uskaltaa luiskahtaa sisään ja näyttää ostokykyiseltä optiomiljonääriltä. Apua!

Ongelmajätekansalaisilla taitavat elämänarvot ja ahneusbarometrit olla toisissa sfääreissä kuin ns. kunnon kansalaisilla (Homo Sapiens Ahneus), jotka pyrstöt pelosta täristen pelkäävät työpaikkojensa ja ostovoima-statustensa puolesta. Jos kaikki toimisivat yhtä nuhteettomasti ja robottimaisesti kuin markkinavoimia ylistäviä mantroja laukovat pumpulipäät, jäisi monta ongelmajäte-kansalaisten asioiden parissa puuhastelevaa viranomaista työttömäksi. Ja pitäähän tavallisella kansalla ja päättäjillä olla joku porukka, jota voi kohdella kuin kuppatautista sontaläjää.

Miksi hemmetissä ongelmajätekansalaiset kauhotaan piiloon Idän Aurinkoon, jossa sossulan väki tyrkyttää tassuun mallikansalaisen ohjekirjaa ja toisessa nurkassa diakonissaopiston märkäkorvaiset opiskelijat veisaavat hoosiannaa. Silläkö ongelmajätteet saadaan kierrätykseen tai ainakin työnnettyä biojätteeseen?

Siivousoperaation tuloksena on Tallinnanaukio, jossa istuskelee toinen toistaan tummempaa maahanmuuttajaa, piimänaamaista ja kotimaista tuotetta olevaa kansalaista ei joukossa näy, sillä tumma massa on vielä pelottavampi näky kuin hulluna humalasta perkelettä karjuva ongelmajätekansalainen.

Eihän tämän näin pitänyt mennä, vai pitikö?