Mielenkiinnolla odottelen, minkä yhteisen värisävyn puolueet valitsevat ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Edellisissä vaaleissa muotivärinä oli heleä vihreä niin, että puolueita oli todella vaikea erottaa toisistaan. Varsinkin, kun jokainen puhui samaa paatosta samoista asioista, naamat vain vaihtuivat. Torikahvit olivat samaa saamarin Juhla-Mokkaa, soppatykeissä kiehui sama hernerokka ja samoja ilmapalloja eri tekstillä sai jokaisella kojulla. Oli kyllä sellainen manööveri, että se muistutti enemmän harhautusta kuin tosissaan otettavaa vaalityötä. Ja odotettavissa on vielä puolueiden kaistapäisempääkin kaistapäiset tv-spotit, joissa ei ole päätä eikä häntää. Niistä viimeistään huomaa, miten kaukana tavallisesta pulliaisesta puolueet oikeasti ovat. Ensimmäisenä tietysti mieleen tulee sossujen itse-hyllytetty tv-spotti, jossa tavallista taatelintallaajaa pistettiin vahingossa överisti halvalla.

Elitistinen suurpääomapuolue se on sitten viimeaikoina kunnostautunut hiekkalaatikkotasoisilla, uhmaikäisillä edustajillaan. Isottelu ja pullistelu on sitä luokkaa, että tekisi mieli rahdata osa porukasta arvauskeskuksen arvaustohtorin lääkittäväksi. Jotain pilleriä vailla osa porukasta on, ihan varmasti. Kun puolue kerrankin pääsi nokittamaan sossu-puoluetta, lensi kusi niin pahasti käyttämättömiin päihin, että onnettomat tunarit kuvittelivat yksin navigoivansa valtiolaivaa.

Ei siinä maalaisserkkupuolue kykene pitämään aisapariaan kurissa, kun rahaa edustavien puolueella on vaikuttavimmat ministeripallit, lienevätkö ainoat pallit, jotka puolueesta on löydettävissä. Partiopoikien teini-juntta vaikuttaa suorastaan uskonnollisen hurmosliikkeen ympäripyöräyttämältä laumalta, joka tyhmyyksissään lisää kaasua hölmöilyissään sen sijaan, että jarruttaisivat mutkissa ja antaisivat taitavamman kuskin astua rattiin. Pelastajaa puolue tarvitsee, mutta onko se "kaikkien yli 5000 e/kk ansaitsevien työläisten presidentti" Sale vai kenties joku toinen, yhtä lupsakkasanainen uusi tai vanha kyky, jota on piiloteltu puolueen kassakaapissa kaikki nämä vuodet ja nyt nostetaan naftaliinista puolueen keulakuvaksi.

Rahapuolueella voi olla jonkinlaisia mahdollisuuksia, mikäli kauhukakarat pistetään ruotuun ja arestiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Tämän puolueen yksi suuri etu on se, että puolueen jäsenyys tuntuu periytyvän sukupolvelta toiselle ja siksi muutama uhmaikäinen poliitikonplanttu tuskin saa niin pahaa jälkeä aikaan, että puolueesta alkaisi joukkopako. Mihin hemmettiin ne oikein pakenisivat?

Maalaisserkkupuolueella on mielenkiintoinen kanossan matka tiedossa, mikäli mieli saada puoluekantaansa häpeilevät äänestäjät uudelleen taakseen. Tosin myönnettäköön, että vaikka puolue edellisissä vaaleissa väittikin kiven kovaan olevansa kaupunkilainen puolue, kasvaa puolueen edustajien varpaiden välissä nippu tuhteja perunanvarsia.

Maalaisserkun vierailu kaupungissa päättyi odotetusti, mutta maalla on kaikki toisin. Siellä ymmärretään kaupungin vilinään ja houkutuksiin langennutta poliitikkoa, anteeksianto tulee äänien muodossa ja sama meno ja melske voi jatkua paremmalla onnella tutulla areenalla.

Mutta täytyy myöntää, etten ole aikoihin saanut niin hykerryttäviä naurukohtauksia kuin silloin kun tämä "hajuton, mauton ja näkymätön" hongankolistaja pistikin puolueensa soppaan häkellyttävän määrän Tabaskoa. Jo alkoi tapahtumaketju, jolle nauraa puoli valtakuntaa ja suuri osa Eurooppaa, vieläkin. Sen sijaan, että "hajuton ja mauton" koppailisi tietotekniikkataidoillaan, siis hän osaa käyttää seuranhakuoperaattoreita, tämä viaton maalaispoika kertoo tavanneensa kohumorsiammeksi osoittautuneen naisensa Ikeassa. Siis Ikeassa, paikassa jossa keskiluokkainen design lemuaa kehä 3:lle asti. Herran loput tempaukset sitten ovatkin jo historiaa, ja loppupyykkejä pestään varmasti vielä useampia vuosia, riippuen siitä mistä kaikesta syyttäjä saa aihetta syyttää. Hongankolistajan hölmöilyt aloittivat lumipalloefektin, jonka seurauksena puolue lemahtelee epäilyttävästi sikalalta.

Kyllä tämä puolue pärjää, sillä äänestäjien jalat on työnnetty tiukasti suomalaiseen saveen ja multaan. Kyllä he ymmärtävät pienet lipsumiset ja hörähdyttävät seikkailut naisten ihmeellisessä maailmassa. Niinhän tuo käyttäytyy kuin tavallinen suomalainen mies, joka ei totisesti saa sanaa suustaan oikeassa paikassa, vaan katoaa tapahtumapaikalta jälkiä jättämättä. Kyllä puolue yhden kohu-miehen kestää, rojahtihan siinä samassa paljon muutakin syntiä esiin, joten on vain hyvä, että pomo pitää yllä julkisuuskuvaansa 7 päivää -lehdessä, niin kansa ei välttämättä huomaa kun isommat asiat lakaistaan tunkioon.

Sirpakka hongankolistajan seuraaja ehtii lyhyen virkakautensa aikana tehdä äärettömän vähän pahaa ja kiltin tytön profiilillaan puleeraa unohduksen vahaa puolueen kolareissa kärsineen keikkabussin konepellille.

Sossuilla taas on prinsessa pirteä, joka pyörii ja häärää keräämässä puolueelle pisteitä tulevia eduskuntavaaleja varten. Irtopisteiden keräily vastaa sienestäjän poukkoilevaa pongailua metsässä.

Mikäs siinä, kovasti vain tuntuvat puolueen eturintamassa tanakasti seisovat kansanedustajat sekä puoluetta kannattavat uskolliset kansan syvät rivit räksyttelevän juuri niistä päätöksistä, joita olivat itse päättämässä ja siirtämässä seuraavan hallituksen päänsäryksi.

Ok, opposition tehtävä on räksyttää ja pitää helvetillistä mekkalaa, sillä mikäli näin ei olisi, valtapuolueet tekisivät vieläkin kammottavampia päätöksiä ilman järjen hiventäkään. Jos nyt kuitenkin käy niin, että seuraavissa vaaleissa sossut saavat tarvitsemansa irtopisteet, rahapuolueen juippien huonon ja käsittämättömän käytöksen takia, alkaa toisenlainen räksytys. Prinsessalla on oma jaarli Essexinsä, joka edustaa mitä ilmeisemmin järjen ääntä, periaatteena ja taktiikkana kun taitaa olla se, että antaa tyllerön päästellä suustaan provosoivia lausahduksia, jotka takana varjon lailla päivystävä jaarli sitten muokkaa järjellisiksi ja täysin kansaan meneviksi lausunnoiksi.

Eikä voi väittää, etteikö sdp tällä hetkellä vaikuttaisi täysikasvuisemmalta puolueelta kokoomuksen pöllöilyjen valossa. Kansaan uppoaa mitä ilmeisemmin tavallisen normikasvatuksen saanut kansanedustaja paremmin kuin tämän hetken elitistinen kauhukakarapuolue, joka roiskii sanallisella suolapyssyllään kaikkea mikä liikkuu, osuen todennäköisemmin vain lähietäisyydellä pönöttäviin maan talouden pelastajiin. Kannattaa purra ruokkivaa kättä...

Kristilliset sitten taas ovat pudonneet agendansa kanssa johonkin 1800-luvun taitteen perhekäsitykseen. Pidetään perheiden puolta aikana, jolloin yksinäistalouksien määrä ylittää jossain vaiheessa lähitulevaisuutta perinteisen perhekäsityksen mukaisen talouden.

Ilmeisen vaikeaa on pitää syntisten puolta, kas kun ne eivät oikein toteuta puolueen tulkintaa perhearvoista, päinvastoin. Eiväthän ne saakelin vääräuskoiset mene naimisiin, siitä aviolapsia ja käy säännöllisesti kirkossa. Ehei, ne pakanan penteleet väsäävät kiimoissaan äpärälapsia kaupunkien ja kuntien vuokra-asunnot täyteen, harrastavat haureutta kuin Ohola ja Oholiba aikoinaan, ryypiskelevät ja rällästelevät päivät pääksytysten.

Ei kovinkaan edustavaa porukkaa puolueen kannattajiksi. Puhtaat pulmuset ovat vähissä, joten eiköhän kristillisiä kohtaa luonnollinen kuolema ja poistuma poliittisesta kentästä, elleivät sitten muuta itseään haureuden puolueeksi, jolloin nostetta voisi löytyä lisää. Ekskursio Reeperbahnille voisi olla poikaa...

Entäs sitten nämä hemmetin viherpipertäjät ja kuusenneulasteen lipittäjät? Nehän varsinaisia takinkääntäjiä ovat. Siinä se silmäpusseilla varustettu, töksähtelevä ja työttömän arjesta täysin tietämätön työministerinrääpäle kehtaa kehua hallitusta hyvän budjettiehdotuksen tekemisestä. Onkos ministeriltä jäänyt lukematta tai ainakin käsittämättä mitä tapahtui hänen ministeriönsä budjettiehdotukselle. Kansa kärvistelee työttömyyden ikeessä ja tylleröinen toteaa posket hehkuen, että kyllä oli hyvä budjettiehdotus, anti mennä vaan eteenpäin sellaisenaan. Mitä nyt vaivaiset 60 miljoonaa euroa tipahti alemmaksi kuin oli tarpeen. Työttömiähän ei ensi vuonna tule lisää kun talousnäkymät näyttämät valoisimmilta, niinkö?

Eikös tyllerö tiedä mitä kunnissa puuhataan tällä hetkellä? Määräaikaisten, kuntien palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteita ei enää jatketa kun ne päättyvät, monet juuri vuoden lopussa. Ja keitä on suunnitteilla korvaaviksi työntekijöiksi? Helvetti, palkkatukityöntekijöitä ammattilaisten tilalle. Tästähän sitä säästöä syntyy oikein tuhdisti, kukaan ei uskalla edes arvailla mitä tapahtuu kunnissa kun palkkatukijaksolle pakotetut, alalle täysin ammattitaidottomat työnnetään toteuttamaan kunnan velvoitteita. Ydinvoima ja uusiutuvan energian kysymys on sekin iso likajärvi vihreiden manttelissa.

Viherpipertäjillä taitaa olla edessä työttömän arkeen astuminen, tuskin puolueen kannatus on päässyt edellä luetellun kaltaisilla tonttuiluilla kasvamaan. Ei muuta kuin seuraavassa puoluekokouksessa TE-toimiston asiantuntija neuvomaan, miten toimia työttömyyden yllättäessä. On hyvä varustautua ajoissa miettimään, mitä pitää henkilökohtaisessa työnhakusuunnitelmassaan mainita, ettei pullahda ihan allikkoon. Työttömyys ja työttömän statuksella eläminen jos mikä edellyttää asiantuntijatason osaamista ja sitä pipertäjillä tuskin löytyy, ainakaan tällä hetkellä. Ennakoi tuleva tilanne...

Persuilla on sikäli mielenkiintoinen tilanne, että se on tällä hetkellä ainoa puolue, joka toimii kansan vitutuksen mittarina. Mitä enemmän persut saavat uusia jäseniä, sitä enemmän muiden puolueiden pitää viettää aikaa peilin edessä ja tutkia heijastuvaa kuvaa tarkasti. Kansan epäluottamus ja vitutus on noussut potenssiin kymmenen, eikä se ole laskusuunnassa vaalien lähestyessä hitaasti mutta varmasti.

Persujen puheenjohtaja lienee tällä hetkellä ainoa, joka näyttää vähääkään omalta itseltään, siis tavalliselta pulliaiselta. Ihmisten on helpompi samaistua kaltaisiinsa. Muiden puolueiden edustajat on tuunattu, stailattu ja maalattu mahdollisimman vähän tavallista pulliaista muistuttaviksi. Siinä erilaisten salonkien, klinikoiden ja herra ties minkä muiden ovet ovat pyörineen yhtä hurjaan tahtiin kuin Alkon ovet vappuaattona. Ja tekihän persujen pomo senkin mielenkiintoisen liikkeen, että otti ja meni suoraan suden luodaan, tietäen sen viisauden, ettei kannata tyytyä räksyttämään ulkopuolella kaikesta. Suurin vaikutusmahdollisuus on suden luolassa eli EU:ssa, ei luolan ulkopuolella.

Persujen ongelma nyt vain on ollut pitkän aikaa se, että se on saanut ehdokkaikseen kaiken valtakunnan jämäporukkaa, joka ei todellakaan ole lisännyt puolueen mainetta hyvässä, ennemminkin pahassa. Mieleen tuleekin ensimmäiseksi se, että puolue muistuttaa enemmän omituisten otusten kerhoa kuin vakavasti otettavaa, luotettavaa puoluetta. Kunhan ehdokasasiat ovat kuosissa, voi puolueella olla melkoiset mahdollisuudet päästä mottaamaan omaan mahtavuuteensa poksahtelevia valtapuolueita, nyrkki se on pienikin nyrkki. Viherpipertäjiltä irtoaa varmasti melkoinen määrä uutta puoluetta etsiviä, ekopuolueeseen pettyneitä äänestäjiä, joilla on halu vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin. Kansa kaipaa Vennamoa, persut ovat mitä ilmeisemmin lähinnä tätä toivetta...

Ruottalaisista ei ole paljoa sanottavaa. Se toteuttaa omaa kiintiöpuolueasemaansa kuin vanha tankkeri, joka olisi jo aikoja sitten pitänyt romuttaa ja myydä osiksi, mutta kun kenelläkään ei ole varaa maksaa romutusta, jatkaa tankkeri kulkuaan pitkin Suomen politiikan valtamerta, ruostuen vuosi vuodelta enemmän. Uppoaminen kymmenen vuoden kuluessa on mahdollinen, mikäli puolueen navigointi ja agenda jatkuu entiseen malliin.

Puhutaan paljon sisilialaisesta ja venäläisestä mafiasta, aasialaisista triadeista, prätkäkerhoista sekä rikollisjärjestöistä, mihinkähän näistä puolueita voisi verrata? Mafia lienee lähinnä, sillä omertàn laki tuntuu toteutuvan likipitäen täydellisenä puolueiden ja poliitikkojen keskuudessa. Sitten vielä ihmetellään silmät ymmyrskäisinä sitä, etteivät ihmiset ole kiinnostuneempia ja aktiivisempia osallistumaan puolueiden toimintaan. Miksiköhän? Nuorille opetetaan kotona ja koulussa, että rehellisyys maan perii, näinkö todella on? Esille tulleet kähminnät kyllä kertovat omaa karua tarinaansa, enemmän mietityttääkin se, mitä on vielä muhimassa pinnan alla. Ei nuorten mieleen välttämättä ihan ensimmäisenä tule liittyminen johonkin rikollisjärjestöön.