Onko kyse yltäkylläisyydestä vai sen puutteesta kun blogimaailma pullistelee mitä erilaisimpia ja kummallisempia reseptejä ja kattauksia?

Siinä missä tavallinen köyhä pöyhii nälkäisen rotan raivolla paikallisen ruokakaupan biojäteastiaa, katkoen viimeisetkin hampaanjämänsä näkkileipään, hekumoi kokonainen blogikansa mitä omituisimpien ruoka-aineiden kimpussa väsäten niistä tunnistamatonta ufojen murkinaa.
 
Rustaavatko näitä blogeja nälkää näkevät, ruoasta unelmoivat töistä pois potkitut, leipäjonossa itsensä kylmiksi kohmettaneet ja ei mihinkään kelpaamattomat syrjäytyneet vai onko jollakulla  ihan oikeasti rahaa ostella kaikenvaltakunnan merilevälaattoja ja ruoanlaittoon sopivaa punaviiniä?
 
Iso osa kansasta kärvistelee vesikattilan kanssa miettien pää pöristen, että miten se vesi muuttuikaan viiniksi ja miten tyhjästä jääkaapista loihtisi terveellistä ja trendikkään funktionaalista, flavonoideja ja kaiken valtakunnan omegoja sisältävää sapuskaa nälkäiselle hunnilaumalle, jota perheeksi kutsutaan.
 
Missä ovat ne blogit, joissa annetaan ohjeita siitä, miten vesi muutetaan terveelliseksi sapuskaksi? Karmaisevinta koko touhussa on se, että harva uskaltautuu tunnustautumaan köyhäksi, nälkäiseksi tai syrjäytyneeksi. Kaikkea muuta saa olla, vaan ei nälkäinen. Köyhyyskin menee, jos samalla kertoo, että kittaa kaikki rahansa kurkusta alas ja käy notkumassa leipäjakelun nurkilla tai Myllypuron ruokajakelussa sapuskakassin toivossa. Raitis ja nälkäinen ei saa olla.
 
Kuinka monessa perheessä äiti itkee yöllä nälkäänsä ruokittuaan kunniallisesti jälkikasvunsa ja mahdollisen miehensä, jääden itse ilman kun ruoka ei kaikille riitä? Kuka hemmetissä kuuntelee köyhää?
 
Vähääkään väheksymättä Afrikan nälkää näkeviä, pallovatsaisia lapsia, tai Haitin kaikkensa  menettäneitä ihmisiä, kysyn kuka huomaa suomalaisen nälkää näkevän ihmisen? On turha puhua hyvinvointiyhteiskunnasta niin kauan kun yksikin Suomessa asuva ihminen näkee nälkää. Syyllistäminen on hemmetin helppoa, asialle jotain tekeminen taas on, mitä ilmeisemmin, helvetin vaikeaa. Kenen optioihin pitää takertua ja missä asuu se markkinavoima, joka vaatii aina vain lisää ja suurempia anteja osakkeenomistajille?
 
On turha jakaa kansalle viinikukko-annoksia silloin kun vesikattilat jo lentelevät kaduille.