Tappelu pyörii taas lautasten kattauksen ympärillä. Katetaanko EU:n huippukokouksissa automaattisesti presidentille myös lautanen, vai syökö lautaselta pelkkä pääministerinplanttu, tällä hetkellä pääministerinhuitukka. Tämä aiemmin vaarattomaksi luokittelemani, maalaisserkkupuolueen maineen pelastaja otti ja tunki servietit pressan kurkkuun.

Pressa ärähti, pääministeri mölähti. Pääministeri sallii presidentin osallistua kolmansien maiden huippukokouksiin, mutta muissa lautanen jää kattamatta, ei kelpaa vaikka presidentti kuskaisi omat lautaset ja aterimet mukaansa. Presidentti on sitä mieltä, että kokouksissa puheenvuoron saavat ne, joilla on heittää tiskiin hierarkiassa ylempänä oleva palli, pääministeri taas jatkaa puolueensa linjaa ja slogania, että "esillä pitää olla vaikka mitä maksaisi, menkööt vaikka siemenperunat pellosta ja purilaat aitasta".

Pääministerin saksankielentaidolla ei pitkälle pötkitä, kun vastassa ovat Euroopan kokeneimmat konkarit, jotka kävelevät mennen tullen jostain kaukaisesta ja kylmästä maasta tulleen tyttösen yli. Arvovalta ja suhteet ne pelaavat kansainvälisen politiikankin kentillä. Uudet pelaajat istuvat vaihtopenkillä aikansa ja livahtavat peliin vasta kun ovat jo harmaan homeen peitossa. Peliaikaa harvemmin myönnetään pelkästä kohteliaisuudesta, maan ja maan edustajan painoarvo kansainvälisillä kentillä määräävät puheisiin oikeuttavan ajan ja paikan.
 
Suomi on erinomaisen kunnostautunut viimeisimmissä pääministerin valinnoissaan, ja jo siksi kannattaa miettiä huipputason pöytien kattausta hyvin tarkkaan. Ottaako riski, että pääministeri politiikan chatroomeissa iskee toisen maan edustajaa kahdenkeskisille iltakahveille tai että politiikan kärkipaikalle paiskattu kokematon, hameesta vedettävä nukke, pääsee puhujapönttöön yskäisemään sallitut 5-10 minuuttia? Siinä meillä mietittävää.  Luurangot kaapeissa kolisevat pelkästä kauhusta.
 
Kun pressa ärähtää, niin eiköhän joku irtopisteiden kerääjä kohkaa heti presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta. Ja kuitenkin nykyinen pressamme on pitänyt melko matalaa profiilia ärähtelyissään, ehkä liiankin matalaa profiilia, mutta jopa se on liikaa tässä epätasa-arvoisen tasa-arvoisessa sarvikuonojen maassa. Olisiko tasa-arvokeskustelun paikka?
 
Mitäpä, jos ärähtelijänä olisi mies, "Sale" Sauli Niinistö esimerkiksi? Siinä irtopisteet valuisivat viemäristä alas. Nyt vedotaan perustuslakiin ja sen tulkintaan. Nähdäänkö tässä vielä poliittinen kissatappalu, jossa naiset paiskivat lautasia ja kahveleita pitkin juhlasalien seiniä ja muut kokousedustajat saavat hävetä silmät päästään, Suomen kansasta puhumattakaan?
 
Onko sukupuolella väliä? Vallan kahvaa pitelevä mies on aina hyvä jätkä, aivan sama mitä suustaan päästelee. Naisen sanat, samassa asemassa ja tilanteessa, taas saavat julkisuuden läiskimään naista ympäri korvia, niin että päässä soi. Nainen ei voi koskaan olla hyvä akka...
 
Kekkosen aikana moinen sanojen paukuttelu ei olisi tullut kuuloonkaan. Siksikö joka paikassa Kekkonen on nyt niin kovasti esillä? Kansa kaipaa kovaa miestä ja kepitystä persauksille. Ok, Kekkosen syntymästä on kulunut 110 vuotta, mutta on niitä syntymien ja kuolemien vuosipäiviä monella muullakin entisajan vaikuttajalla. On jotenkin oireellista, että Kekkosen vuosijuhlat ovat nyt näin tapetilla. Ollaanko jossain taustalla siloittelemassa uuden, ja Kekkostakin kovemman, mustan hevosen esiin marssia seuraaviin presidentinvaaleihin mennessä? Niin sitä Kalevi Sorsakin aikanaan pelattiin uiskentelemaan politiikan syrjäisille lahdelmille, kun paiskattiin Ahtisaari kehiin niin, että vain valtava molskahdus kävi kultalammikossa.
 
Onko odotettavissa toisintana Kekkosen valinta, nyt vain nimenä kenties Stubb, Stubb, Stubb tai Katainen, Katainen, Katainen jne? Tällä hetkellä vielä pojat harjoittelevat ja hiovat valtansa merkkejä uhoilemalla itänaapurillemme, opettelevat retaleet median pyöritystä ja haistelevat vallan tuomaa valtaa mediassa. Mitä siitä, jos jonkun toimittajanretaleen määräaikaista sopimusta ei uusitakaan, etukäteen annetuista lupauksista huolimatta? Kun pestään poliitikon kasvoja, tarvitaan aina ulkopuolinen syntipukki, tällä kertaa se oli Ylen Moskovan avustaja, joka valittiin Kataisen syntipukiksi ja sai näin ollen kenkää...
 
Jokainen pitäkööt kunnianarvoiset valvojaisensa, samoin haudatkoon kuninkaansa rauhassa. Osa porukasta saattaa kuninkaan mentyä olla sitä mieltä, että kuninkaan valtaa pitää vähentää, jotta sama yksinvaltius ei olisi enää mahdollista. Osa kansasta haikailee aina menneiden suuruuksiensa perään.
 
Jokaisella ajalla on johtajansa, johtajilla valtansa ja kansalla oikeus seurata hallitsijaa tai olla seuraamatta, silläkin uhalla, että ura, maine ja verkosto katoavat. Valtavirtaa vastaan uivilla on se epäkiitollinen tehtävä, että he uivat henkensä edestä, eivätkä tiedä minkä takia ja saavuttaakseen mitä. Hukkuminen tai ainakin turpiin saaminen ovat täysin mahdollisia, eivät pelkästään herkullisia optioita.
 
Näinkö tässä nyt kävi, että vaarattomana pitämäni nukke-pääministeri rimpuilee holtittomasti, naruja kulissien takana vetävien, puolueen dinosaurusten mielikuvituksellisten harhautustemppujen mukaan? Raivoisa taistelu äänestäjistä edellyttää sopivien syntipukkien paiskaamista kehiin. Pääasia, että joku saa turpiinsa, kunhan se ei ole puolueen tärkeälle paikalle kaavailema poliitikonrääpäle, jota tällä hetkellä tekohengitetään edustuskuosiin, jotta hän olisi valmis baanalle horisemaan tuleville äänestäjille levottomia.
 
Aikansa nukke-pääministerinä koikkelehtinut ja puolueensa kasvatuskanalassa kannuksensa ansainnut tytönhuitukka saa mennä, kun vaalien jälkeen vedetään esiin järeämpää pääministeriainesta, siis jos äänimäärät eivät pahasti laske alle hälytysrajan.
 
Taistelu lautasista, lautasen kattamisesta tai kattaamatta jättämisestä voi itse asiassa olla isompi asia kuin voidaan tällä hetkellä arvata...

Tiedoksi vaan:

Helvetti muutti Bloggeriin

Niin se on, että Helvetissäkin joutuu joskus muuttamaan majaa. Bloggerista löytyivät paremmat lieskat, korkeammat hiilikasat ja ennen kaikkea paremmat pippalot. Otin siis hiilihankoni ja laskeuduin alemmaksi, pluikastelin portaissa ja pyrstö lieskoja lyöden löysin itseni alla olevasta Helvetin osasta, jota kai voi kauniimmin Helvetin Esikartanoksi nimittää.

Paremmat puitteet kärvennyksilleni löytyvät osoitteesta:

www.horinoitahelvetista.blogspot.com

Ihan kuitenkin piruuttani hiiviskelen välillä myös Vuodatus-blogissani ja piirtelen hiilellä horinoita enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin. Pirullakin on jonkin sortin omatunto ja Vuodatuksesta kun kaikki alkoi, niin Vuodatuksessa keikutaan, vaikkakin epäsäännöllisen säännöllisesti. Ei muuta kuin hiiltä pesään ja lieskoissa grillaamaan...