Mikä on muisti ja miten sen kadottaa? Nykyaikana sen kadottaminen onnistuu äärimmäisen helposti. Ulkoinen kiintolevy paskaksi lattialle ja siinä se on, kuristava tunne kurkussa ja muistot pois pyyhittyinä, pää tyhjänä kuin kutistunut ilmapallo tai käytetty kortsu. Tämä muistin ja muistojen menetys ei palaudu muutamassa päivässä. Karmeinta koko amnesiassa on se, että itse asiassa ihminen tietää, mitä on menettänyt eikä voi muuta tehdä kuin vinkua paskana olevan kiintolevyn vieressä lattialla. Vuosien muistot makaavat lattialla, kiintolevykotelon sisuksissa sirpaleina. Helvetin helvetti, meitä on kusetettu...
 
Totta hemmetissä jokainen tietää, että varmuuskopioita pitää ottaa aina ja kaikkialla. Itse asiassa nykyihmisen koko vapaa-aika kuluu erilaisten varmuuskopioiden ja varmistusten tekemisessä. Ja varmistus pitää olla vähintää kahdessa paikassa ja nekään eivät saa olla samassa tilassa. Pitääkö tässä vielä vuokrata joku saakelin holvi alati karttuvaa kiintolevyjen ja CD- sekä DVD-levyjen kasoja varten. Ja uusia tallennusmenetelmiä varten pitää tietysti ottaa eri tallennusmuodoissa olevista muistoista uudet kopiot. Eihän tämän tätä pitänyt olla!!!!!  Mitä tapahtui paperilla oleville muistiinpanoille, valokuva-albumeille, yksinkertaistettuna YKSINKERTAISELLE elämälle? Herran pieksut sentään, tässähän on kipitettävä perkeleellistä vauhtia eteenpäin, pysyäkseen edes sekunnin paikallaan. Onko enää mikään ihme, että kansalaisten päät poksahtelevat ja on inhimillisempää antaa periksi ja lamaantua yhteen hetkeen.
 
Herra jestaas sentään, ennen riitti kun otti valokopiot tai tuplakuvat ja säilytteli niitä eri paikoissa. Ei edes kulunut tuohta kohtuuttomasti. Vaan entäs nyt, tarjousten perässä hyppimistä ja erilaisten kiintolevyjen metsästämistä mahdollisimman edullisesti. Ja eipäs unohdeta CD- ja DVD-levypinojen tilailua ulkomailta, mahdollisimman edulliseen hintaan taas, tietysti. Vapaa-aika kuluukin somasti tietojen kopioinnilla, levyjen polttelulla ja pää puhki miettimisellä, että mihin niitä perkeleen varmuuskopioita oikein tunkisi kun ei omista kesämökkiä, ei ole tallelokeroa eikä muutakaan turvallista paikkaa. Kuka sen sanoo, että bittiavaruuteen paiskotut varmuuskopiot ovat turvassa nekään? Joku hullu voi jo nyt kehitellä päässään kaiken tiedon tuhoamislaitetta ja siinä sitä ollaan, turvassa ei ole kukaan.
 
Ja nyt kun vauhtiin päästään, kirotaan vielä kaikki maailman kultapossu-kerhon raharikkaatkin Helvetin lieskoihin. Tasa-arvo ja demokratia, voi helevetin helevetti. Tasa-arvoa ja demokratiaa on sillä, jolla on tunkea massia tiskin täydeltä ja varaa kysyä, että riittääkös vai pistetäänkö autonkuljettaja hakemaan lisää. Tämä siis tasa-arvosta muistin ja muistojen palauttamisessa. Kas onhan niitä mahdollisuuksia muistojen ja muistin palauttamiseksi, mutta silloin ei painutakaan kilisevän ja kolisevan kovon kanssa arvauskeskukseen tai ensiapuasemalle. Ehei, silloin keskiluokkainen tai köyhälistöön kuuluva tyhjentää pankkitilinsä, kiinnittää omaisuutensa ja jos on vähänkään lain toisella puolella kulkevan asennetta, rötöstelee puuttuvat eurot mafiatyyliin jollain nerokkaalla menetelmällä.
 
Ja sitten alkaa raivoisa samoileminen Internetin ihmeellisessä viidakossa, jossa kaikki ovat vapaita ja/tai isosti höynäytettäviä. Tuhatkin viedään takoista ja sentit taskuista. Edullista tietojen palautusta ja silleen. Mitä edullista on siinä, että säpäleinä olevalta kovolta tietojen ronkkiminen ja palautus maksaa alkselilla 590-2500 €? Koko paskan diagnosointi maksaa sekin 60-149 €, puljusta riippuen. Ok,moiseen hommaan tuskin kukaan pystyy itse, mutta mistä hemmetistä tuollaisia rahamääriä tavallinen taatelintallaaja repäisee, ei siis mistään.
 
Historia on aina kirjoitettu vallanpitäjien ehdoilla. Niillä sitä on tunnetusti paikallista papyruskaislaa millä mällätä. Digitaalinen muistiinkirjoittaminen jakaa vielä pahemmin porukan niihin, joiden muistot tallentuvat ja niihin, joiden muistot eivät näy eivätkä kuulu. Ennen sentään yksittäisellä ihmisellä oli jotain mahdollisuuksia oman tarinansa kertomiseen, väsäsi vain räteistä ja lumpuista massaa kehikkoon tai kaapi eläimen nahkaa tarpeeksi sileäksi ja ei kun kirjailemaan. Tällä hetkellä yksityisen ihmisen muistot katoavat hetkessä bittiavaruuteen ja siellähän on tunnetusti tilaa ja paljon.
 
Jos on rahnaa, muistinmenetys on tilapäinen ja jos ei ole rahnaa, menetys senkuin jatkaa tuhojaan.