Hohhoijaa! Ennen sitä sentään osattiin järjestää vauhdikasta ohjelmaa tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Piru vie, oli äksöniä, menoa ja melskettä. Jep, Pohojanmaalla suorastaan odoteltiin kutsumattomia juhlavieraita. Pääsi siinä paikallinen vallesmannikin pullistelemaan ja juhlakansalla oli ohjelmaa. Tämän päivän ohjelmatarjonta on sidoksissa seinänkokoiseen ja kännykänpaksuiseen toosaan, joka suoltaa reality-ohjelmia ja kaikenvaltakunnan "taistelijoista" kertovia sarjoja, joissa lannevaatteesta rikkauksiin-unelma melkein kohtaa todellisuuden.
 
Nykyajan pennuilla on jotain yritystä, mutta eiväthän ne osaa. Sotkevat vain talon ja tuhoavat omaisuuden, heittelevät jopa ex-missin tissiliivejä navetan katolle. On siinä yritystä, mutta vähäistä on piperrys entisaikain häämeininkeihin, joissa luotiin suomalaisen puukko-junkkarin hurja maine, sitkeä luonne ja sisu. Tietysti sisu ja sehän oli sitä, kun Siperiaan lähetetyt junkkarit talsivat paukkupakkasissa ja kainaloon ulottuvissa hangissa takaisin koto-Suomeen häijyilläkseen lisää.
 
Tälläkin hetkellä ihme-boxi suoltaa "Meidän häät"-nimistä, todella vinksahtanutta ohjelmaa, jossa hääpari, koko suku ja karseat ystävät pitävät huolen siitä, että häjyt pysyvät edelleenkin suomalaisena brändinä. Mistä helvetistä näitä kammotuksia löytyykään? Hääpari kustantaa lainarahoilla koko paskan ja sitten päästetään tv-poppoo kuvaamaan ikimuistettavaa kokemusta kaikelle kansalle näytettäväksi. Ilmeisesti sensuuria käytetään melkoisesti, sillä vähällä piti-tilanteita on melkoisesti. Ronskisti maalatut ystävättäret ja kuristavissa kravateissaan vinkuvat miespuoliset ystävät pysyvät kuosissa sen aikaa kun pelleily kirkossa kestää.
 
Avot, pippalot alkavat kun kansa puristaa tiukasti samppanja-lasin jalkaa ja yrittää hysteerisesti maistella kuohuvaa sivistyneesti. Tässä vaiheessa entisaikaan Pohojanmaalla olisi kuulunut ruoskan läiske ja vaahtopäiset hevoset olisivat kirmanneet hirsiseinistä sisään. Ero nykyajan ja eilisen välillä on se, että ennen häjyt todellakin tulivat kutsumattomina vieraina kun taas nykyisin häjyt kuuluvat melkeinpä kunniakutsuttavien joukkoon.
 
Nykyajan häiden ohjelmatarjonnan perustavaraan kuuluu jo se, että joku näistä "ystävistä" kertoo hauskoja juttuja, jotka loppujen lopuksi eivät enää olekaan niin hauskoja ja hääpari alkaa olla valmis avioerotuomarin juttusille. Ei ole harvinaista sekään, että boolimalja saa kyytiä ja sen sisältö löytyy useammastakin päästä, pitkien juhlamekkojen toimiessa lattiarätteinä. Kaljatuoppi näköä päin heitettynä ei ole niin kammottavaa tavaraa kuin makea "pissis"-booli päässä. Kaljalla voi sentään huuhtaista tukan ja se toimii hiusta "hoitavana" eko-muotoilijana.
 
Kun kerran hääparia koulutetaan kaikenlaisilla hääkursseilla, niin eikö voitaisi vaatia, että häävieraatkin kävisivät jonkin sortin häjy-kurssin. Tasa-arvon nimessä kaikki kaasot ja karmeaksi maalatut ystävättäretkin voisivat kouluttautua, jos nyt ei puukko-junkkareiksi niin ainakin häjyjen perässä lyllertäviksi ensiapujoukoiksi. Miksi pitää kituuttaa itsensä umpi-köyhäksi häiden takia? Naimisiin pääsee halvemmallakin ja ilman julkista nolaamista kaikkien olohuoneissa. Ja onhan se niinkin, ettei niillä häälahjoilla maksella ruokakaupan laskuja. Häjyt ovat kuolleet ja kuopattuja, ja jos eivät vielä ole niin kohta ovat, kas kun nykyisin jotkut menevät naimisiin jo pelkän julkisuuden tähden. Ei siinä ole ole mitään saumaa yksinkertaisille häjyille, ei niin mitään.